Äänilähteitä - Sound Sources

Vuorovaikutteinen installaatio; soitettava näyttely- ja ääniteos

3.10.-9.11.2008 Teatterimuseo, Galleria Kandela, Helsinki.

Työryhmä: Jari Kauppinen, Mia Kivinen, Antti Nykyri

Äänilähteitä, Sound Sources. Teatterimuseo, Kaapelitehdas, Helsinki, 2008.


Otteita Galleria Kandelan tiedotteesta:

Galleria Kandelan, Teatterimuseon ja Zodiak - Uuden tanssin keskuksen yhteistyönä toteutettava Galleria Kandela-sarja esittelee valon ja äänen nykytekijöitä Teatterimuseon valon teemavuoden ja Zodiakin ohjelmassa. Sarja jatkui 3.10. kahdella studionäyttelyllä. Jari Kauppisen ja Antti Nykyrin ääniteos Äänilähteitä - Sound Sourceskoostuu omituisuutta hipovista soittimista ja Teemu Määttäsen videoinstallaatio Noste valkoisista tolpista ja yhdestä useaksi lampuksi tekeytyneestä videoprojektorista. Teokset ovat esillä vielä 9.11. asti.

SOIVA HIEKKALAATIKOIDEN PERHE JA KAUNIIT KIERRON ÄÄNET

Äänilähteitä - Sound Sources

Nämäkö soittimia?

Studion lattialla on kolme soralla täytettyä puista laatikkoa ja pari pystylaatikkoa, joissa näyttäisi olevan kaiuttimia. Missä kielet, missä koskettimet? Miten näistä saa korkean C:n?

"Hiekkaäänilaatikkoa osaa soittaa kuka vain ", väittää toinen Äänilähteitä - Sound Sources -näyttelystä vastuussa oleva äänisuunnittelija, Sonic Sandboxes -laatikoiden isä Antti Nykyri, "Mutta sen hallitseminen vaatii kuuntelevaa asennetta ja harjoittelua. Niitä voi soittaa yhdessä tai yksin, liikkumalla laatikoissa, muuntuvaa musiikkia tuottaen." Ei sitten kuin laatikkoon, taiteen pinnalla kävelemään.

Nykyrin mukaan soittaminen vaatii ripauksen leikkimieltä ja paluuta lapsuuden ihmettelevään asenteeseen. Kyynikonkin kannattaa kokeilla soitantaa, sillä edellämainitut vaatimukset saattavat täyttyä laatikkoon astuneella yllätyksenä ja pyytämättä. Avajaisväen konservatiivisinkin siipi unohti turhan arvokkuutensa nopeasti, eikä ihmisiä tarvinnut pakottaa hyppimään taiteen päällä.

Syntyvä ääni on toki käyttäjäystävällisempää kuin vahvistettu soran kirskuna, eikä teoksen näkyvän osan rustiikkisuus ulotu sen takana olevaan tekniikkaan. "Tilassa kuuluva ääni syntyy yhdistämällä kitkaan perustuva rahina ja nykyaikainen digitaalinen äänen prosessointi. Tietokone käsittelee reaaliaikaisesti laatikoissa kävelyn ja soran käsittelyn aiheuttamia rahinoita muokaten niitä musikaalisiksi ja muuntuviksi", taustoittaa Nykyri. Erityisvalmisteisista, ääntä voimakkaasti tilassa diffusoivista kaiuttimista kuuluu laatikoiden ja tilan oman äänimaailman yhdistelmänä vaikeasti kuvailtavaa, lähinnä poreilevaa cembaloa, kolisevaa sadetta tai pehmeää sormipianoa muistuttavaa musiikkia.

Entä nämä toiset laatikot?

Mikrofoniin lauletaan ja kaiuttimesta tulee ääntä, näinhän se menee. Yleensä. Soapbox model 2 pistää totutun järjestyksen sekaisin. Jari Kauppinen kertoo soittimen periaatteen: "Teoksessa soitetaan kaiutinta magneettisella mikrofonilla, joka nappaa kaiuttimessa syntyvän magneettikentän. Tämä prosessoidaan ääneksi ja kierrätetään takaisin kaiuttimeen, josta mikrofoni ottaa sen uudestaan ja siirtää taas prosessoinnin kautta kaiuttimeen. Tämä kierto synnyttää ja muokkaa ääntä."

Kierto? Kiertohan saa yleisön pitelemään korviaan ja äänimiehen itkemään. Kierto on paha asia!

"Tämä ei ole ihan sellainen kierto, vaan perustuu äänen sijasta magneettikenttään. Syntyvä ääni on pehmeämpi ja muuttuu riippuen mikrofonin asennosta, etäisyydestä ja liikkeestä. Ääni ei synny missään tietyssä paikassa tai vaiheessa vaan on kokonaisuuden vaikutuksen tulos."

Otan rohkaistuneena tietokonehiirtä muistuttavan mikrofonin käteen ja heilutan. Tuloksena on hempeää elektronista valasta muistuttava ääni. Pysäytän mikrofonin ja valas vingahtaa vastalauseeksi. Uuden liikkeen mukana valas katoaa ja tilalle tulee ääni, jonka kuvailuun ei mielikuvitus kerta kaikkiaan enää riitä.